tiistai 25. lokakuuta 2011

Pieni koira ja uni

"Kun pienellä tyttökoiralla on juoksut, tulee uni ja hyvä lepopaikka arvoon arvaamattomaan."
- Siru, kohta 3v.-

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Lampaita paimentamassa

Tänään oli tytöillä varsin erikoinen päivä, kävimme Iitissä Suomen Collieyhdistyksen Päijät-Hämeen alaosaston järjestämässä paimennuspäivässä!
Nana on joskus pienempänä nähnyt lampaita vain aidan takaa, Siru tuskin koskaan joten ennakkoon en osannut ollenkaan aavistaa miten homma sujuisi. Jukka lähti mukaan kuvaamaan koko touhua joten parhaiten kerron päivän kulusta kuvien kera =)

Aluksi käytiin katsomassa hihnassa mitä eläimiä siellä aitauksessa oikein onkaan määkimässä, samalla koetettiin muutama pysäytys koiralle, "jarruja" joita myöhemmin tarvitaan.
Seuraavaksi koira jätettiin aitauksen toiseen reunaan odottamaan ja mentiin itse lampaiden luokse.
Sitten annettiinkin koiralle lupa liikkua. Tarkoituksena olisi, että koira menisi lampaiden ja aidan välistä ajaen lampaat irti aidasta, tämä ei kaikille (kuten ei Nanallekaan) ollut ihan itsestäänselvyys. Kädessäni olevalla kepillä ohjaillaan koiraa kauemmas lampaista. (Keppi + Nana = ei hyvä....)
Kyllä Nanakin sai ne lampaat välillä irti aidasta. Itselläni sen sijaan oli liikaa elementtejä hallittavana. Lampaat, aitaus, keppi, koira ja omat askeleet. Aluksi liikuinkin aivan liian hitaasti enkä välillä edes tiennyt minne mennä, onneksi oli kokeneet paimenkoiranohjaajat neuvomassa!
Tässä ei olla ihan kartalla, tai siis ainankaan tuo kaksijalkainen ei ole (nuo karvaiset takanani sen sijaan taisivat olla joukon viisaimmat tässä hetkessä, jumittuivat meinaan kiitettävästi koko ajan tuohon portille...) Järjestys pitäisi olla minä, lampaat ja koira siellä lampaiden takana, sitä kai Nanankin koittaa sanoa...
Nanalla oli välillä paljon asiaa ;)
Onneksi saatiin välillä ihan konkreettista neuvontaa aitauksen sisällekin. Itse tuntui tässä vaiheessa että pihalla ollaan...
Lopulta olin itse näyttämässä Nanalle suuntaa minne mennä ja mitä tehdä ja saatiin ne lampaatkin liikkeelle näinkin!
Siru oli erittäin kiinnostunut lampaista "Mitä noi on? Voiko niiden kanssa leikkiä? Syökö ne mut? Syönkö mä ne?"
Hyvin malttoi silti pysyä paikoillan odottamassa lähtölupaa.
Sirulla meni tovi ennenkuin uskalsi lähteä liikkeelle ja toinenkin tovi kun keräsi rohkeutta lähteä hommiin. Ääntä riitti ja maatakin tuli kuopaistua useaan otteeseen. Aluksi jokainen lampaiden liike säikytti Sirun.
"Hommiin vaan! Hyvä Siru!"  

Mennäkö vai eikö mennä, kas siinä pulma! Ja sitä Siru pohti äänekkäästi meidän muidenkin kuullen.
"HUI! Ne liikkui!"
"Siis TUONNEKO mun pitäis mennä? Noi SYÖ pieniä koiria aamiaiseksi!"
Sitten löyty onneksi vauhti ja Siru kekkasi homman idean kun ekan kerran uskalsi juosta mun ja lampaiden ympäri. Tuli villakoneisiinkin vauhtia!
Muutaman hurjan kierroksen jälkeen peruutetaan aitaa kohti, jolloin koira jää lampaiden taakse ajaen ne mun mukana. Aidalle tultaessa pysäytetään koira (tämän takia kokeiltiin jarruja aluksi). Siru malttoi hurjien juoksukierrostenkin jälkeen pysähtyä hienosti!
Ja taas mennään ympäri ja ympäri keräten lampaat mun lähelle.
Välissä käytiin lounastamassa ja otettiin uusi kierros. Nana tykkäsi enemmän kepistä kuin lampaista...
Keppi heitettiin pois ja taas mentiin. Minä pääsin jälleen paimentamaan Nanan tueksi.
Toisesta kierroksesta sai paljon enemmän irti kun tiesi jo suunnilleen mitä pitäisi tapahtua ja minne mun pitäisi mennä.
Näin ne lampaat irtoavat aidasta yhteisvoimin!
"Eikö riitä jos mä HUUDAN ne lampaat kokoon?"
Tässä ajetaan lampaita kohti ohjaajaa. Tämän Siru siis osasi ihan itse tehdä mutta Nana tarvitsi hieman selvennystä asiaan.
Päivän viimeisenä vuorossa jälleen Siru, jolta ei taaskaan vauhtia puuttunut, itsekin olin enemmän selvillä siitä mitä mun pitää tehdä ja minne mun nenän pitää osoittaa ja mitä vauhtia mennä ja mihin suuntaan. Huh, paljon hallittavaa!
Taas päästiin aidan viereen ja Sirulle pysäytyskäsky.
Askel irti aidasta ja Siru lähti samantien lampaiden ja aidan välistä liikuttamaan lampaita.
Hyvin Siru juosten ympäri meitä kokosi lampaat mun luo kerta toisensa jälkeen.
Aidan vieressä jälleen. Muilla ohjaajilla riitti seurattavaa ja itsekin opin paljon kun katseli muiden koirakkojen suorituksia.
Koira seis, kiinni koirasta ja ISOT kehut!
Jukka laittelee vielä nettiin videopätkät paimennuspäivästä, sitä odotellessa voi käydä katsomassa loput meidän kuvista ja muidenkin koirakoiden paimennuskuvat Jukan galleriasta osoitteessa http://juketzu.kuvat.fi/kuvat/Paimen+kokeilua+16.10.2011/

Illalla tulikin Sirun kasvattaja hakemaan neidin matkaansa tapaamaan komeaa uroskoiraa ;) Siitä lisää jahka tiedämme oliko reissu hedelmällinen...

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Loviisan Wanhat Talot (osa IV)

Pitää laittaa pienissä osissa, blogger hieman takkuilee tänään...
Vanha viinatorni oli ehkä erikoisimmasta päästä taloja, entinen viinatehdas torneineen on tällä hetkellä taiteilijan kotina ja ateljeena. Ulkoverhous kiinnitti huomion jo taloa lähestyttäessä!

Ikkunan pienet patsaat olivat löytäneet arvoisensa näyteikkunan.

Tornin ylimmässä kerrokssa oli taiteilijan ateljeetilat.

Erään talon takapihan näkymä oli yksi kierroksen parhaista!

Tämä talo ei ollut avoinna yleisölle mutta ohi kulkiessamme huomioni kiinnitti vaahteroista muotoiltu kaunis porttikaari metalliportteineen.

Sähkökaapeista löytyi maalauksia! Tämä saisi levitä muuallekin, tylsiä pömpeleitä ovat muuten...
Loput kuvat laitan seuraavaksi gallerian puolelle, kansio löytyy osoitteesta: http://vompattielamaa.otukset.fi

Loviisan Wanhat Talot (osa III)

Vielä Loviisaa =)

Tästä tulee upea! Ravintola Kappeli Kappelinpuistossa on riisuttu lähes alkutekijöihin ja tämän kesän ovat kunnostaneet ikkunoita, sisätilat ovat olleet ja tulevat olemaan upeat ja ympäröivä puisto antaisi oivat tilat vaikka häille tai mille tahansa juhlille!

Kappelinpuiston oli kauniita, vanhoja puita.

Harmitavasti rehevöitynyt mutta kaunis vesi sillan ali.

Tämä uskollinen tuli meitä vastaan monen talon vieressä, aina yhtä rauhallisesti odottaen. Kappelin vieressä sanoin hänelle päivää.

Kappelia.

Kappelia puiston laidalta.

Näkymä Päävartionkadulla.

Senioripuisto Itäisellä Tullikadulla houkutteli kuntoilemaan, mutta jätimme välistä. Korvasimme ulkokuntosalikäynnin kuuden tunnin kävelylenkillä pitkin Loviisaa =)
Puutarhoja oli moneen makuun, pieniä, moderneja, vanhoja, hyötypuutarhoja, suuria, muokattuja ja sitten näitä ihania, joissa olemassaoleva luonto on otettu huomioon ja kunnioitettu vanhaa. Tämä ja seuraavat viisi kuvaa ovat eräästä suuresta ja erittäin kauniista puutarhasta. Omenat vadissa odottavat syöjää, melkein teki mieli käydä hakemassa evästä =)

Tuoli omenapuun alla, melkein voisin kuvitella sen olleen tuossa aina.

Lähes umpeen kasvanut joki reunustaa puutarhaa.

Penkki juuri sinnepäin minne pitääkin.

Hyvä kirja ja paikka joen äärellä, voiko parempaa olla kesäisenä päivänä?

Vanha maakellari on saanut uuden elämän pienenä kahvittelupaikkana, kuppikin odottelee juojaa pöydällä, voiko jo mennä?