Rally-toko ja Virkku

Nyt tulee omaa juttua virkku-järjestelmästä. Virkkuhan on Suomen Palveluskoiraliiton koe- ja kilpailupalvelu (http://www.virkku.net/) ja rally-toko siirtyi vuoden alusta SPKL:n hallintoon tältä osin.
Olin tänään virkku-koulutuksessa, joka oli lyhyt iltakoulutus. Saimme tiivistetyn tietopaketin palvelun ominaisuuksista ja käytöstä. Pääsimme myös kokeilemaan ja näkemään käytännössä miltä kisat virkussa näyttävät.
Osa kisoistahan on jo siirtynyt virkkuun ja joku on päässyt siellä ilmoittautumaankin mutta tässä tulee tämän illan edestä asiaa, lähinnä kisaajan näkökulmasta. Mukana on myös pohdintaa, koska kaikkea ei ole vielä päästy tekemään niin että olisi vakiintuneita käytäntöjä, saatikka että joka asia olisi vielä täysin valmis järjestelmässä. Eli kaikki tässä tekstissä kirjoitetut asiat eivät ole vielä kiveen kirjoitettuja mutta tarkoitus onkin antaa pintaraapaisu asiaan.

Ensimmäiseksi täytyy sanoa suuri KIITOS SPKL:n porukalle, joka hommaa on hoitanut. Järjestelmä on erittäin selkeä ja illan aikana annetut parannusehdotukset ja huomatut virheet luvattiin korjata pikaisesti. Tekemistä on varmasti riittänyt, mutta uskon että työ tekijäänsä kiittää ja kunhan homma lähtee pelaamaan täysillä niin heidänkin työt helpottuvat.

Miten virkku sitten näyttäytyy kisaajalle rally-tokossa? Suurin muutos on siinä, että kaikkiin kisoihin otetaan ennakkoilmoittautuminen / paikanvaraus kisajärjestäjän haluamalla tavalla (s.posti, nettilomake jne) mutta tämän jälkeen kisaaja saa kilpailun järjestäjältä salasanan, jonka avulla pystyy ilmoittautumaan kisaan virkussa. Virkku hakee koiran tiedot Kennelliiton jalostustietojärjestelmästä ja jos ohjaaja (joka koiran ilmoittaa kisaan, enään ei voi kukaan muu ilmoittaa) on rekisteröitynyt virkkuun, tulee myös hänen tiedot automaattisesti. Varsinaista täytettävää per kisa ei siis jää paljoa ja tulevissa kisoissa järjestelmä ehdottaa aikaisemmin ilmoittamiasi koiria. Agilityssa kisanneille homma onkin tutunoloista sagin järjestelmän kautta ja kuulemma myös niille, jotka ovat käyttäneet SPKL:n vanhaa ilmoittautumisjärjestelmää, itselläni ei ole aiempaa kokemusta kuin sagista.

Lisäksi järjestelmässä tulee näkemään jälkikäteen käytyjä kisoja yms tietoa. Ainoa isompi miinus on, että rally-tokossa näkyviin ei tule kuin kisan tulos, virhepisteiden muodostuminen ei tule tietoon virkussa. Koirakko saa kyllä edelleen paperisen arvostelulomakkeen kisassa, mutta tästä eteenpäin saatetaan käyttää tulostettuja versioita käytössä olleiden jäljentävien lomakkeiden sijaan (josta se sininen osa jäi kisaajalle).  Tässä kohtaa kisajärjestäjillä on miettimistä miten toimivat mutta eiköhän muutamat kisat opeta seuroille ja yhdistyksille miten asia kannattaa kätevimmin hoitaa.

Tulokset luvataan nykyistä nopeammin näkyviin. Kun kilpailun jälkeen tulokset on naputeltu virkkuun (sen voi tehdä tilanteen salliessa myös kisan aikana), menevät tulokset netin kautta tuomarille vahvistettaviksi ja tämän jälkeen liitolle. Kun molemmat ovat vahvistaneet tulokset, julkaistaan ne netissä, tässä kohtaa lupailtiin jopa paria päivää (!), mutta toki käytännössä annamme tuomarille ja liitolle aikaa käydä ne rauhassa läpi, jotta vältetään virheiltä.

Kilpailujen etsiminen myös helpottuu, virkun etusivulla voi etsiä (myös kirjautumatta) kisoja. Klikkaa "Kokeet ja kilpailut" ja valitse kohdassa "Haettavat lajit" Rally-toko. Voit myös rajata hakua ajan tai kennelpiirin kohdissa. Lisäksi kun olet valinnut lajiksi rallyn, voit rajata hakuun vain tietyn tai tietyt luokat sisältävät kisat :)

Jos et ole siis vielä rekisteröitynyt virkkuun niin teeppä se ensitilassa. On yhtä helppoa kuin moniin muihin nettipalveluihin liittyminen ja vaatii vain sähköpostiosoitteen. (Jos olet jonkin SPKL:n hallinnoiman lajin koetoimitsija, tuomari, liikkuri tms. on tunnukset jo luotu Sinulle, noudata silloin näitä ohjeita: http://www.palveluskoiraliitto.fi/media/ajankohtaista/virkku_rekisteroituminen.pdf )

Lisää tietoa löytyy täältä: http://www.palveluskoiraliitto.fi/ajankohtaista/virkku.net-on-julkaistu.html ja muutenkin kannattaa tulevaisuudessa seurata SPKL:n sivuja: http://www.palveluskoiraliitto.fi/

Nämä yllä olevat tiedot ovat siis ensituntumaa joten muutokset mahdollisia :)  Kunhan homma lähtee pyörimään täydellä teholla ja pääsen itse kokeilemaan sitä käytännössä teen teille kuvallisen ohjeistuksen siitä, miten kilpailuun ilmoittaudutaan virkun kautta.

Lukijalta kysymys

Huomasin juuri että eräältä blogin lukijalta on tullut kysymys liittyen rally-tokoon:

"Hei! Olen harrastanut koirani kanssa rallya jo pitkään ja ensimmäiset kisat olisi haaveissa. Kuitenkin koirani pelkää mittakeppiä ja on tosi arka vieraita kohtaan jännittävissä paikoissa :( kannattaako siis ollenkaan edes yrittää mukaan? Olen harjoitellut mittaamista kotioloissa ja jotenkuten se sujuu jo, kuitenkin kun siinä on sitten vieras mittaamassa, tilanne on eri. Harmittaa kun tää laji on kuin tehty meille ja olis kova hinku kisaamaan.. Kiitos jo etukäteen vastauksesta :)"

Hienoa oettä olet löytänyt teille sopivan lajin, josta molemmat pidätte! Aina kannatta koettaa mukaan :) Aran koiran kanssa saatta olla että tarvitse hieman enemmän aikaa ja harjoitusta eri tilanteista ennenkuin pääsette kisaamaan.

Mittakepin kanssa harjoittelu kannattaa aloittaa jostain keppiä muistuttavasta esineestä (kauhanvarsi tai keppi pihalta tai pitka kenkälusikka). Jos olet käyttänyt naksutinta niin tässä kohtaa se kannattaa kaivaa esiin. Jos et ole käyttänyt (etkä halua sitä koirallesi opettaa), voit myös palkata koiraa namein (lelu tässä on hankala, namit nopeampia). Ota keppi käteesi ja palkkaa kun koira kiinnostuu siitä: aluksi jopa katse riittää. Pikkuhiljaa ala vaatia enemmän, aluksi lähestymistä ja siitä edeten kohti koskettamista. Muista palkita ajoissa, nopeus on tässä valttia! Loppuviimein tarkoituksena on saada koira itse koskemaan keppiin, mielellään vartalon osalla. Yksi liike, jolla asian voi rakentaa on opettaa koira kävelemään poikittain pidetyn kepin ali ja jääden siihen seisomaan ryhdikkäästi, kepin koskettaessa säkää. Kun tämä sujuu kotona, turvallisessa ympäristössä, voit jatkaa harjoittelua siirtyen pikkuhiljaa vieraampiin ympäristöihin ja kun koira suorittaa tempun ympäristöstä huolimatta: antaa koiran kävellä vieraan pitelemän kepin ali. Tästä onkin enään pieni hyppäys siihen, että vaihtaa kepin tilalle mittatikun ja opettaa koiran seisomaan rauhassa myös kun tikkua hieman liikutetaan selän päällä. Varsinaisessa mittaustilanteessa pyydä mittaajaa pitämään keppiä valmiina ja anna koiran tehdä kepin ali kävely omassa tahdissaan, pyydä koiraa jäämään seisomaan ja anna mittaajan mitata. Muista myös kertoa mittaajalle että koira hieman jännittää: mittaaja osaa tällöin suhteuttaa toimintansa koiran mukaan. Muista myös itse olla rentona mittaustilanteessa :)

Vieraita kohtaan kannattaa opettaa koiraa myös pikkuhiljaa: päätä haluatako että koira on vieraita kohtaa välinpitämätön vai että koirasi pitää vieraista? Ensin mainittu saattaa kisatilannetta silmälläpitäen olla parempi vaihtoehto, jälkemmäisessä on vaarana että koira pitääkin vieraita niin kivoina että haluaa mennä tervehtimään myös kisan tuomaria kesken suorituksen. Riippuu myös toki koirasta kumpi on parempi.
Jos haluaa opettaa koiran olemaan välinpitämätön vieraita kohtaan, tulee sille antaan runsaasti kokemuksia ihmisistä, jotka eivät tee sille mitään tai teot ovat neutraaleja tai lievästi positiivisia koiran mielestä. Koiran kanssa voi tehdä vieraan ihmisen kohtaamisesta tehtävän, jolloin koira tekee vieraan ihmisen kohdatessaan pyynnöstä tietyn tehtävän. Kannattaa miettiä etukäteen mikä tehtävä on jotta sitä voi käyttää mahdollisimman monessa tilanteessa. Katsekontakti (ilman perusasentoa) voi olla yksi hyvä vaihtoehto.
Jos taas haluat että koira pitää vieraista voi aloittaa herkkuautomaateilla, missä koira saa aina vierailta ihmisiltä herkkuja, leikkiä, rapsutuksia (jotain mikä on sille parasta maailmassa). Pikkuhiljaa koira alkaa luottamaan ihmisiin enemmän.

Tämän paremmin en koiraasi ja tilannetta näkemättä osaa sanoa, neuvot ovat melko yleispäteviä eli mieti myös oman koirasi kohdalta miten voisi olla paras tapa toimia. Pääasia on, että kun päätät miten haluat koirasi toimivan tilanteessa, johdata koira siihen koulututtamalla pikkuhiljaa: palkiten hyvästä ja oikeasta. Sopivasti epämukavuusalueelle viemistä mutta myös tilanteita, joissa koira tietää miten tulee toimia ja saa siitä palkan. Muutos ei ehkä tapahdu hetkessä mutta johdonmukaisella toiminnalla saat varmasti tuloksia aikaan. Älä siis kiirehdi kisaamaan vaan harjoittele rauhassa :) Muista että kisaaminen on vain pieni osa harrastusta!

Rullakoiran ekat treenit

Eilen illalla treenattiin jälleen pusikkopuudeleiden kanssa. Sirun kanssa otettiin metsään kolme maalimiestä, ensimmäisen haki suoraan ilmasta haistamalla, kiven päällä istuva maalimies ei tuottanut mitään ongelmia ja haukku oli perustasoa, parantamisen varaa on vielä... Toinenkin maalimies löytyi lähes samalta suoralta, vainun sai samantien ekan maalimiehen kohdalta mutta hieman haki tarkkaa paikkaa tuulen pyöriessä Sirun ja maalimiehen välissä, jälleen perillä hyvä perushaukku. Viimeinen maalimies olikin kaatuneen puun juuriston ja toisen kaatunen puun rungon väliin jäävässä kuopassa ja siitä Siru ei millään meinannut saada vainua, kävi jo autojen luonakin hengaamassa ihmisten kanssa ja vasta kun kävelin itse aivan muutaman metrin päästä maalimiehestä ja Sirukin sattui huudeille niin äkkäsi vihdoin maalimiehen, pienen hetken oli kuulemma katsonut että "vieläkös täällä yks oli piilossa?" ennenkuin alkoi haukun.

Nanan kanssa otettiin ekat rullatreenit. Maalimies meni tietä pitkin muutaman kymmenen metrin päähän lelun ja namirasian kanssa. Maalimies kutsui Nanaa, leikitti nahkapatukalla (josta tulee ainankin tässä vaiheessa meidän rulla). Kun Nanalla oli hyvä ote patukasta maalimies irroitti ja passivoitui jolloin minä kutsuin Nanan luokseni, otin patukan ja kehuin. Samalla laitoin Nanan liinaan kiinni ja tässä vaiheessa maalimies jälleen aktivoitui kutsuen Nanaa luokseen. Kun molemmat pääsimme maalimiehen luokse, palkkasi tämä Nanan nameilla. Tämä tehtiin kahdesti tiellä ja kerran helpossa metsämaastossa. Ensimmäisellä kerralla Nana hieman mietti miksi leikki maalimiehen kanssa loppui lyhyeen mutta tuli sitten iloisesti luokseni. Muuten harjoitukset meni paremmin kuin olisin uskonut!

Treenikaveri Dille osaa ottaa rennosti =)

Tytötkin olivat suurimman osan ajasta aivan hiljaa vaikka luukku olikin auki! Huomatkaa treenivarusteiden määrä =D

Lampaita paimentamassa

Tänään oli tytöillä varsin erikoinen päivä, kävimme Iitissä Suomen Collieyhdistyksen Päijät-Hämeen alaosaston järjestämässä paimennuspäivässä!
Nana on joskus pienempänä nähnyt lampaita vain aidan takaa, Siru tuskin koskaan joten ennakkoon en osannut ollenkaan aavistaa miten homma sujuisi. Jukka lähti mukaan kuvaamaan koko touhua joten parhaiten kerron päivän kulusta kuvien kera =)

Aluksi käytiin katsomassa hihnassa mitä eläimiä siellä aitauksessa oikein onkaan määkimässä, samalla koetettiin muutama pysäytys koiralle, "jarruja" joita myöhemmin tarvitaan.

Seuraavaksi koira jätettiin aitauksen toiseen reunaan odottamaan ja mentiin itse lampaiden luokse.

Sitten annettiinkin koiralle lupa liikkua. Tarkoituksena olisi, että koira menisi lampaiden ja aidan välistä ajaen lampaat irti aidasta, tämä ei kaikille (kuten ei Nanallekaan) ollut ihan itsestäänselvyys. Kädessäni olevalla kepillä ohjaillaan koiraa kauemmas lampaista. (Keppi + Nana = ei hyvä....)

Kyllä Nanakin sai ne lampaat välillä irti aidasta. Itselläni sen sijaan oli liikaa elementtejä hallittavana. Lampaat, aitaus, keppi, koira ja omat askeleet. Aluksi liikuinkin aivan liian hitaasti enkä välillä edes tiennyt minne mennä, onneksi oli kokeneet paimenkoiranohjaajat neuvomassa!

Tässä ei olla ihan kartalla, tai siis ainankaan tuo kaksijalkainen ei ole (nuo karvaiset takanani sen sijaan taisivat olla joukon viisaimmat tässä hetkessä, jumittuivat meinaan kiitettävästi koko ajan tuohon portille...) Järjestys pitäisi olla minä, lampaat ja koira siellä lampaiden takana, sitä kai Nanankin koittaa sanoa...

Nanalla oli välillä paljon asiaa ;)

Onneksi saatiin välillä ihan konkreettista neuvontaa aitauksen sisällekin. Itse tuntui tässä vaiheessa että pihalla ollaan...

Lopulta olin itse näyttämässä Nanalle suuntaa minne mennä ja mitä tehdä ja saatiin ne lampaatkin liikkeelle näinkin!

Siru oli erittäin kiinnostunut lampaista "Mitä noi on? Voiko niiden kanssa leikkiä? Syökö ne mut? Syönkö mä ne?"

Hyvin malttoi silti pysyä paikoillan odottamassa lähtölupaa.

Sirulla meni tovi ennenkuin uskalsi lähteä liikkeelle ja toinenkin tovi kun keräsi rohkeutta lähteä hommiin. Ääntä riitti ja maatakin tuli kuopaistua useaan otteeseen. Aluksi jokainen lampaiden liike säikytti Sirun.

"Hommiin vaan! Hyvä Siru!" 

 

Mennäkö vai eikö mennä, kas siinä pulma! Ja sitä Siru pohti äänekkäästi meidän muidenkin kuullen.

"HUI! Ne liikkui!"

"Siis TUONNEKO mun pitäis mennä? Noi SYÖ pieniä koiria aamiaiseksi!"

Sitten löyty onneksi vauhti ja Siru kekkasi homman idean kun ekan kerran uskalsi juosta mun ja lampaiden ympäri. Tuli villakoneisiinkin vauhtia!

Muutaman hurjan kierroksen jälkeen peruutetaan aitaa kohti, jolloin koira jää lampaiden taakse ajaen ne mun mukana. Aidalle tultaessa pysäytetään koira (tämän takia kokeiltiin jarruja aluksi). Siru malttoi hurjien juoksukierrostenkin jälkeen pysähtyä hienosti!

Ja taas mennään ympäri ja ympäri keräten lampaat mun lähelle.

Välissä käytiin lounastamassa ja otettiin uusi kierros. Nana tykkäsi enemmän kepistä kuin lampaista...

Keppi heitettiin pois ja taas mentiin. Minä pääsin jälleen paimentamaan Nanan tueksi.

Toisesta kierroksesta sai paljon enemmän irti kun tiesi jo suunnilleen mitä pitäisi tapahtua ja minne mun pitäisi mennä.

Näin ne lampaat irtoavat aidasta yhteisvoimin!

"Eikö riitä jos mä HUUDAN ne lampaat kokoon?"

Tässä ajetaan lampaita kohti ohjaajaa. Tämän Siru siis osasi ihan itse tehdä mutta Nana tarvitsi hieman selvennystä asiaan.

Päivän viimeisenä vuorossa jälleen Siru, jolta ei taaskaan vauhtia puuttunut, itsekin olin enemmän selvillä siitä mitä mun pitää tehdä ja minne mun nenän pitää osoittaa ja mitä vauhtia mennä ja mihin suuntaan. Huh, paljon hallittavaa!

Taas päästiin aidan viereen ja Sirulle pysäytyskäsky.

Askel irti aidasta ja Siru lähti samantien lampaiden ja aidan välistä liikuttamaan lampaita.

Hyvin Siru juosten ympäri meitä kokosi lampaat mun luo kerta toisensa jälkeen.

Aidan vieressä jälleen. Muilla ohjaajilla riitti seurattavaa ja itsekin opin paljon kun katseli muiden koirakkojen suorituksia.

Koira seis, kiinni koirasta ja ISOT kehut!

Jukka laittelee vielä nettiin videopätkät paimennuspäivästä, sitä odotellessa voi käydä katsomassa loput meidän kuvista ja muidenkin koirakoiden paimennuskuvat Jukan galleriasta osoitteessa http://juketzu.kuvat.fi/kuvat/Paimen+kokeilua+16.10.2011/

Illalla tulikin Sirun kasvattaja hakemaan neidin matkaansa tapaamaan komeaa uroskoiraa ;) Siitä lisää jahka tiedämme oliko reissu hedelmällinen...

Kuvakavalkadi vol.1

Tässäpä pieni kuvakavalkadi alkavan viikon kunniaksi, blogihiljaisuuden rikkomiseksi ja toki lukijoiden ilahduttamiseksi. Monta kuva on jäänut viimeisen kuukauden aikana julkaisematta joten tässä tulee parhaat palat, loput löydätte galleriastani.

Nappi tapaamassa ekaa kertaa meidän tyttöjä, mamman jaloista on turvallista tarkkailla.

Munkin jaloista voi tarkkailla isoja tyttöjä.

Siru katseli mielenkiinnolla Nappia, jahka oli ensin pistänyt kakaran kuriin,

 hieman liian äreällä äänellä...

Hieman epäilyttäväkin Nappi oli välillä...

Nana sen sijaan ei ollut moksiskaan, kunhan joku heitti keppiä!

"Mun friesbee on korkeella! Alemmas sanon mä ja heti!"

"Hyvä Jukka, heitä se jo!"

"Pitää kai sitten ite ottaa kun ei kukaan anna!"

Kentällä harjoitellaan autossa pysymistä. "Joko saa tulla? Joko? Entä nyt?"

Siru ennen hurjaa harjausoperaatiota...

...puolessavälissä...

"Jos ei anneta leluja niin mä revin tän juuren maasta."

Iltaruoka maistuu myös ulkosalla.

Etsi kuvasta kolme otusta lempipuuhissaan.

Kolmas porheltaa siinä ohi avomallin nelipyöräisellä.

Nana pääsi ajelulle =)